Mimmun muistoksi löysin seuraavan runon, joka on muistosanoiksi todella hieno eikä vähiten siksi, kun siinä tilaisuudessa pakkaa ääni sortumaan, niin runon voi oikeastaan lopettaa jo parin lauseen jälkeen, eikä sen sanoma juurikaan muutu. Jaan sen nyt kaikille tässä:
Jossain kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan, suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.
Einari Vuorela
Einari on osannut laittaa sanat kauniisti ikään kuin olisi ne Mimmulle kirjoittanut!
VastaaPoistaSopivasti säpinaa joulun alus viikolle ja paranemista romuskasta!
Kaunis runo,sanoo paljon.
VastaaPoistaJaksamista Sinulle ja perheellesi,suru ei mene ohitse muutamassa päivässä vaan tarvitsee aikaa ja voimia.
Pikaista paranemista siitä romuskasta on kai turha toivottaa jos olet jo viikon päivät potenut.Jos se on samaa kuin minulla oli syksyllä Sinulla on vielä ainakin pari viikkoa edessä.
Leppoisaa joulun odotusta.
Kiitoksia kommenteista, ääni on vielä kadoksissa ja nukkumaan mennessä pitää yskiä tovi ennenkuin rauhoittuu.
VastaaPoistaHyvää Joulua ja Onnellista Uuttavuotta 2011
VastaaPoista