maanantai 20. joulukuuta 2010

Mimmu In Memoriam

Mimmun muistoksi löysin seuraavan runon, joka on muistosanoiksi todella hieno eikä vähiten siksi, kun siinä tilaisuudessa pakkaa ääni sortumaan, niin runon voi oikeastaan lopettaa jo parin lauseen jälkeen, eikä sen sanoma juurikaan muutu. Jaan sen nyt kaikille tässä:

Jossain kirkkauden maassa kuljen.
Taakka harteita ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin avaan, suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä kuin tuuli.
Joka puu on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.

Einari Vuorela

4 kommenttia:

  1. Einari on osannut laittaa sanat kauniisti ikään kuin olisi ne Mimmulle kirjoittanut!
    Sopivasti säpinaa joulun alus viikolle ja paranemista romuskasta!

    VastaaPoista
  2. Kaunis runo,sanoo paljon.
    Jaksamista Sinulle ja perheellesi,suru ei mene ohitse muutamassa päivässä vaan tarvitsee aikaa ja voimia.

    Pikaista paranemista siitä romuskasta on kai turha toivottaa jos olet jo viikon päivät potenut.Jos se on samaa kuin minulla oli syksyllä Sinulla on vielä ainakin pari viikkoa edessä.
    Leppoisaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
  3. Kiitoksia kommenteista, ääni on vielä kadoksissa ja nukkumaan mennessä pitää yskiä tovi ennenkuin rauhoittuu.

    VastaaPoista
  4. Hyvää Joulua ja Onnellista Uuttavuotta 2011

    VastaaPoista